LINNAN HISTORIA
Metsien ja vihreiden kukkuloiden keskellä sijaitseva Santa Cristinan linna on kolmen provinssin rajalla, Etelä- Toscanan korkeimman vuoren Monte Amiatan ja tulivuoriperäisen järven, Bolsenan välissä. Lazion, Umbrian ja Toscanan provinssit rajaavat seutua, jolle 1700-luvulla rakennettiin tämä upea linna.
Santa Cristinan linna on alusta asti ollut saman, jalon Caterini-suvun omistuksessa. Vuosisatojen saatossa tässä upeassa linnassa on asunut monenlaista väkeä, mutta kaikista suvun jäsenistä historian kirjoihin vaikuttavimman merkinnän on jättänyt Kardinaali Prospero Caterini.
Kardinaali Prospero Caterini syntyi Onanossa 15 lokakuuta 1795 ja hänestä tuli kardinaali 7 maaliskuuta 1853. Hän oli paavi Pius XII:n neuvonantaja ja tärkeässä asemassa aikana, jona Italia siirtyi kirkollisvaltiosta monarkiaksi.
Kun vuonna 1848 paavi Pius XII joutui pakenemaan Roomasta Napolin kuninkaan suojelukseen, hän antoi kardinaali Prospero Caterinille tehtävän pelastaa San Pietron aarre. Näin kardinaali Caterini suoritti aarteenkuljetuksen hevoskärryillä Santa Cristinan linnaan. Kardinaali sai linnaan viestin, jonka mukaan hänet aiottaisiin murhata. Näin Kardinaali pakeni ensin Korsikaan ja sitten Paavin luokse Napoliin. Kun Paavi Pius XII vuoden 1853 maaliskuussa nimesi Prospero Caterinin Kardinaaliksi, juhli koko Acquapendenten (Santa Cristinan läheinen kaupunki) kaupunki tapahtumaa. Kardinaali ratsasti paikalle väkijoukon suosionosoitusten saattelemana.
Vuonna 1848 Kardinaali asettautui pysyvästi Santa Cristinan linnaan, jota koko Caterinin suku oli koko ajan käyttänyt kesäasuntona ja metsästystukikohtana. Kardinaali kuoli vuonna 1881.
Toisen maailmansodan aikana Caterinin suku oli vankina omassa linnassaan saksalaisten vallatessa linnan ja käyttäessä sitä tukikohtana lentokoneiden vakoilussa.
Näiden ja monien muiden vaiheiden jälkeen linna kuuluu yhä samalle Caterini-suvulle, joka on mukautunut nykypäivään ja remontoinut linnan tiloista ainutlaatuisen lomapaikan ympäri maailmaa tuleville vieraille.